Sakset

mul on huulipuna
sänkyni alla
ja ristiinhakeutuvat kädet
lapaluut luonnottoman koholla
kasvatan piikkei

minä olen kuori
enkä tunne enää jalkojani
kaihdan kaikkia keinoi näkyä
nähdä, käyttäytyä kohteliaasti

ja välinpitämättömänä serotoniinivaje
inkarnoituu sinertävinä sormenpäinä
enkä tiedä onko yö vai päivä
sillä on pimeää ajantajun läpi

tuttu teräase käsissään
liekö livahtanut luvatta vai luvalla sisään
se tuli ja mua imettää
enkä tuu lausuu julki hänen nimeään


Oranssista otin otteen
Iiriksissä ultramariinii
Sohin saksii reviirini vitriiniin
Hartioiden yltä pudottelin pistokkaita
Naiivii naiivii naiivii naiivii

Ulostulo ja ulkopuolisuudentunnetta
Ryömin työntyen ku uusi ulos kohdusta
Lasisirpaleita vaan ei tabula rasaa
Avata silmät vasta murjottuaan minän vapaaksi

Mikä rajasi ja miksi?
Nukkuneit kieliä kehossa
Kasvaneet keskiön kedossa
Ne tunkee ihost esiin, pinta kesii
Transfrmaatio liukkaasti levii

Happirikasta ilmaa ja tilaa vinoutua
Vedin henkeen ja venyttelin rajotettuu rankaa
Ohi kulkivat ohikulkijat ja silittivät vastakarvaan
Ja purivat mun korviani


Hän seurasi sivusta ja nauroi
Ryntäs syöttää ryntäät tihkuen harhoi
”Palaa passiiviin lapsirakas niin on paras”
Syttyi, sammui, syttyi synapsit, hän valvoi

Sanoi: ”On helpompaa lepattaa vimmoissaan
kuin perhonen
Ylösalasin käännetyn juomalasin alla
Pyöriä, kiertää, ihastua katuvaloihin
Pitää turpa kii, olla vihastumatta”

Mul on huulipuna viemärin vieres lattialla
Ja ristiinhakeutuvat kädet
Lapaluut luonnottoman koholla
Kasvatan piikkei

Minä olen kuori
enkä tunne enää jalkojani
Kaihdan kaikkia keinoi näkyä
Nähdä, käyttäytyä kohteliaasti

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Scissors

I have lipstick
Under my bed
And hands seeking to be crossed
Unnaturally protruding shoulder blades
I’m growing spikes

I am a shell
And I no longer feel my legs
I avoid all means to be seen
To see, to behave politely

And the careless lack of serotonin
incarnates as blue fingertips
And I don’t know whether it’s night or day
Since it’s dark throughout the track of time

Holding a familiar blade
Might’ve slipped in with or without permission
It came and breastfeeds me
And I won’t say their name out loud


I grasped the orange
With ultramarine irises
Jabbed the scissors against my territory’s vitrine
Dropping cuttings above my shoulders
Naive, naive, naive, naive

Outlet and the feeling of an outsider
I’m crawling and pushing out like a new from the uterus
Fragments of glass but no tabula rasa
Opening your eyes only after thrashing the self free

What was limiting and why?
Sleeping languages in the body
Grown in the lea of my core
They’re pushing through the skin, the coat is sloughing
The slick spread of transformation

Oxygen-enriched air and room to grow queer
I inhaled and stretched my restrained spine
Bypassers passed by and went against the grain
And bit my ears


Watching from the sidelines, laughing
Rushed to feed with breasts oozing of delusion
”Return to passivity dear child, it’s for the best”
Synapses went on and off and on again, surveying

Said: ”It is easier to flutter in dudgeon
like a butterfly
Trapped under a glass
To circle, to cycle, fall for the street lights
To shut up, to not get mad”

I have lipstick on the floor by the drain
And hands seeking to be crossed
Unnaturally protruding shoulder blades
I’m growing spikes

I am a shell
And I no longer feel my legs
I avoid all means to be seen
To see, to behave politely